Paavi yleisaudiensissa: Kristuksen ylösnousemus antaa surun murtamille uuden vision

Juho Sankamo

Ylösnousemus muutti itse olemassaolon merkityksen

Paavi Leo jatkoi Riemuvuoden opetussarjaansa Jeesuksesta Kristuksesta, meidän toivostamme. Pyhä isä opetti tämän viikon yleisaudienssissa Kristuksen ylösnousemuksen merkityksestä, ja siitä kuinka se vastaa ihmisten syvään surumielisyyteen.

Puheensa alussa paavi huomautti, että ylösnousemuksen pohtiminen vetää meitä kiehtovaan valoon, joka ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä meitä. Ylösnousemus oli “elämän ja riemun räjähdys, joka muutti itse olemassaolon merkityksen negatiivisesta positiiviseen.” Paavi alleviivasi, että tämä muutos tapahtui hellästi ja kätketysti, jopa nöyrällä tavalla.

Sielun halvaantuminen näkyy surun murtamissa kasvoissa

“Tänään me pohdimme, kuinka Kristuksen ylösnousemus voi parantaa yhden meidän aikamme sairauksista: surullisuuden.” Paavi pohti, että syvä ja laajalle levinnyt surullisuus on monien ihmisten kumppanina. Tuo surullisuuden tunne johtaa ajoittain jopa perustavanlaatuiseen epätoivoon, joka valloittaa ihmisten sisäisen tilan ja tuhoaa ilon.

Paavi jatkoi: “Surullisuus riistää elämältä merkityksen ja elinvoiman, muuttaen sen päämäärättömäksi ja merkityksettömäksi vaellukseksi. Tämä hyvin ajankohtainen kokemus muistuttaa meitä kuuluisasta kertomuksesta Luukkaan evankeliumissa (24:13–29) kahdesta Emmauksen tiellä kulkevasta opetuslapsesta.” Nuo kaksi opetuslasta poistuvat Jerusalemin pääsiäisjuhlilta surun murtamina. Heidän silmiensä verkkokalvoilla on vielä kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta. He kokevat, että heidän toivonsa on rauennut tyhjiin. He ovat palaamassa arkisten töidensä pariin.

Tässä tilanteessa Ylösnoussut Jeesus astuu heidän seuraansa, heidän tuntematta häntä. He “seisoivat yhä murheellisia” (Luuk. 24:17). Paavi huomautti, että näiden kahden kotiin palaavan pyhiinvaeltajan katseesta heijastui suru, niin että he eivät tunnistaneet häntä. Nuo opetuslapset olivat kokonaisvaltaisen surun vallassa. Paavi totesi, että “sielun halvaantuminen näkyi heidän kasvoillaan.”

Leivän murtaminen avaa sydämen silmät

Jeesus kuuntelee näitä surumielisiä opetuslapsiaan. Hän antaa heidän purkaa pettymyksiään. Tämän jälkeen, hyvin suoraan, Jeesus kutsuu heitä “ymmärtämättömiksi”, ja hän selittää, että kirjoitusten mukaan Kristuksen täytyi kuolla ja nousta kuolleista kolmantena päivänä. Toivon lämmin kipinä syttyy heidän sydämissään.

Paavi kiinnitti huomiota siihen, kuinka Emmauksen tiellä Jeesus mursi leivän näiden kulkijoiden kanssa:

“Leivän murtamisen ele avaa jälleen sydämen silmät, valaisten toivottomuuden sumentaman näön. Ja silloin kaikki käy selväksi: yhteinen matka, lempeä ja voimallinen sana, totuuden valo... Heti ilo syttyy uudelleen, voima virtaa takaisin väsyneisiin jäseniin, ja kiitollisuus palaa mieleen. Niinpä nuo kaksi kiirehtivät takaisin Jerusalemiin kertomaan toisille kaiken. Herra on totisesti noussut.”

Maailmankatsomus muuttuu Ylösnousemuksen edessä

Surumielisten ja sielultaan halvaantuneiden sydämet muuttuivat. Heidän koko maailmankatsomuksensa muuttui, kun he kohtasivat Ylösnousseen. Paavi opetti puheensa lopussa näin: “Ylösnousemuksen tunnustaminen merkitsee oman maailmankatsomuksen muuttamista: palaamista valoon, jotta voisimme tunnistaa Totuuden, joka on pelastanut meidät ja joka yhä pelastaa meidät.” Paavi painotti, että vain Ylösnoussut Kristus voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi!