Paavi Leo Turkissa: Pienuuden tie ja Nikean kolme haastetta meill

Juho Sankamo

Turkissa “Israelin kansan tarina kohtaa kristinuskon synnyn”

Pyhän Hengen katedraalissa paavi Leo XIV osallistui rukoushetkeen ja puhui piispoille, papeille ja sääntökuntalaisille. Puheensa alussa paavi kutsui Turkkia “pyhäksi maaksi”, jossa “Israelin kansan tarina kohtaa kristinuskon synnyn”. Turkki on paikka, jossa Vanha ja Uusi testamentti yhtyvät, ja jossa on vietetty kahdeksan ensimmäistä ekumeenista kirkolliskokousta. Paavi muisteli, kuinka Jeesuksen opetuslapset tulivat myös Anatoliaan. Pyhästä Ignatiuksesta tuli Antiokian piispa, ja Antiokian kaupungissa uskovia alettiin ensimmäistä kertaa kutsua “kristityiksi” (Ap. t. 11:26). Efesoksen seurakunta oli hyvin keskeinen kristinuskon varhaisina aikoina.

Paavi Leo korosti myös Turkin suurta merkitystä Bysantin historiassa. Hän muistutti Konstantinopolin kirkon vahvasta lähetysinnosta ja kristinuskon leviämisestä Levantiin. Paavi totesi, että Turkissa elää yhä useita itäisten riitusten kristittyjä – armenialaisia, syyrialaisia ja kaldealaisia – sekä latinalaisen riituksen yhteisö. Ekumeeninen patriarkaatti on edelleen tärkeä viitekohta sekä kreikkalaisille kristityille että muille ortodoksisille kirkoille.

“Pienuuden logiikassa on kirkon todellinen voima”

Paavi Leo vetosi Turkin kristittyihin, että heidän tulee vaalia ja hoitaa tuota uskon siementä, joka annettiin aikoinaan Aabrahamille, apostoleille ja kirkon isille. Katolinen kirkko on Turkissa nykyään numeroiden valossa pieni, mutta tämän ei pidä antaa masentaa, vaan meidän tulee omaksua Pyhän Hengen valaisema evankelinen visio, paavi rohkaisi pientä laumaa.

“Kun katsomme Jumalan silmin, huomaamme, että hän on valinnut pienuuden tien – laskeutumisen keskellemme. Tämä on Herran tie, ja siihen meitä kaikkia kutsutaan todistamaan.” Paavi Leo muistutti pienestä vesasta, jonka kautta Jumalan lupaus toteutuu. (vrt. Jes. 11:1.) Jeesus opetti, että Jumalan valtakunta kasvaa kuin pienin sinapinsiemen. (Mark. 4:31.) Tämän vuoksi kirkon ei pidä pelätä pienuutta, vaan pienuuden logiikassa on kirkon todellinen voima, paavi opetti ja muistutti Jeesuksen sanoista: “Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:32.)

Paavi Leo lainasi myös paavi Franciscuksen sanoja: “Kristillisellä yhteisöllä, jossa uskovat, papit ja piispat eivät kulje pienuuden tietä, ei ole tulevaisuutta… Jumalan valtakunta versoo pienissä asioissa, aina siinä, mikä on pientä.”

Paikallisen kulttuurin merkitys

Paavi Leo iloitsi siitä, että Turkissa kirkolla on kauniita ja lupaavia toivon merkkejä. Paavi nosti esiin erityisesti nuoret, jotka saapuvat katoliseen kirkkoon kysymyksiensä ja huoliensa kanssa. Heitä tulee kuunnella tarkkaan. 

Paavi huomautti, että Turkissa on paljon maahanmuuttajia ja pakolaisia, joita kirkon tulee palvella. Toisaalta, paavi korosti, kirkko koostuu suurilta osin juuri ulkomaalaisista. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että kirkko sitoutuu inkulturaatioon. On siis tärkeää, että te omaksutte Turkin kielen, kulttuurin ja tavat. Evankeliumin kommunikointi kulkee tuollaisen inkulturaation läpi, paavi painotti.

Nikean kirkolliskokouksen kolme haastetta meille

Paavi Leo XIV nosti esiin Nikean kirkolliskokouksen, jota vietettiin 1700 vuotta sitten. Paavi painotti kolmea asiaa Nikean kirkolliskokoukseen liittyen.

Ensinnäkin, Nikean kirkolliskokous korostaa, kuinka tärkeää on tarttua uskon ytimeen ja olla kristitty. Kirkolliskokouksen isät huomasivat uskontunnustuksen yhdistävän siteen. Uskontunnustus ei ole vain opillinen formula, vaan se se on kutsu etsiä, paavi opetti. Tänäänkin Nikea kysyy meiltä: “Kuka Jeesus on meille?” “Mitä tarkoittaa olla kristitty?” Uskontunnustuksesta muodostuu kompassi, joka näyttää meille suuntaa; siitä muodostuu hengellisen arvioinnin kriteeri, paavi opasti.

Toisekseen, Nikea haastaa meitä löytämään Kristuksessa Jumalan Isän kasvot. Nikea vahvistaa uskoamme Jeesuksen jumaluuteen, ja hänen yhdenvertaisuutta Isän kanssa. Paavi Leo varoitti kuulijoitaan “uudesta arianismista”, joka on läsnä tämän päivän kulttuurissa, ja joskus jopa uskovien parissa. Tässä “uudessa arianismissa” Jeesusta kunnioitetaan vain inhimillisellä tasolla. Häntä ei pidetä todellisena Jumalana meidän keskellämme. “Nikea muistuttaa meitä, että Jeesus Kristus ei ole menneisyyden henkilö; hän on Jumalan Poika, joka on läsnä meidän keskellämme, ja hän ohjaa historiaa kohti Jumalan lupaamaa tulevaisuutta.”

Kolmantena haasteena on uskon meditointi ja opin kehitys. Paavi Leo huomautti, että Nikeassa uskon ydin ilmaistiin sen ajan filosofisin ja kulttuurisin kategorioin. Vain muutama vuosikymmen tämän jälkeen, Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa, huomaamme, että tuota uskon ilmaisua syvennettiin ja laajennettiin. “Tämän oppikehityksen ansiosta syntyi uusi muotoilu, Nikean–Konstantinopolin uskontunnustus, jonka lausumme yhdessä sunnuntain liturgioissa”, paavi opetti.

Paavi Leo painotti, että tässä näemme, kuinka kristillinen usko ilmaistaan aina oman aikansa kielellä ja kulttuurisilla kategorioilla. Näin oli Nikeassa ja muissakin kirkolliskokouksissa. Paavi Leo opetti näin: On “tärkeää erottaa toisistaan uskon ydin ja sitä ilmentävät historialliset muotoilut – muotoilut, jotka ovat aina osittaisia ja alustavia ja voivat muuttua, kun oppia ymmärretään syvemmin. Muistakaamme, että kirkon uusin kirkko-opettaja, pyhä John Henry Newman, korosti kristillisen opin kehittymistä, sillä oppi ei ole abstrakti tai muuttumaton idea, vaan heijastaa Kristuksen salaisuutta itseään. Siksi sen kehitys on orgaanista, elävän todellisuuden kaltaista: se tuo vähitellen esiin ja ilmaisee yhä täydemmin uskon olennaisen ytimen.”

Puheensa lopussa paavi Leo XIV ihaili turkkilaisten uutteraa ja innokasta työtä ihmisten kalastajina Herran veneessä. “Rukoilkoon Maria, kaikkein pyhin, Teotokos, teidän puolestanne ja pitäköön hän teitä huomassaan. Kiitos.”