Paavi Leo XIV: luomakunnan puutarhasta huolehtiminen ja lopullinen paratiisi
Tuomas Nyyssölä
Tässä otteita paavin puheesta:
”Rakkaat veljet ja sisaret, hyvää huomenta ja tervetuloa!
Tänä toivon juhlavuotena pohdiskelemme Kristuksen ylösnousemuksen ja nykymaailman haasteiden eli meidän haasteidemme suhdetta. Joskus elävä Jeesus haluaa kysyä myös meiltä: ’Miksi itket? Ketä etsit?’”
Paavi kiinnitti seuraavaksi huomiota siihen, että tyhjän haudan äärellä itkevä Maria Magdaleena ei Johanneksen evankeliumin mukaan heti tunnistanut ylösnoussutta Jeesusta, vaan luuli hänen olevan puutarhan hoitaja. Evankeliumi oli viitannut puutarhaan jo pitkäperjantain tapahtumien yhteydessä:
”[P]aikassa, jossa hänet [Jeesus] oli ristiinnaulittu, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ketään ei oltu vielä haudattu. Koska oli juutalaisten valmistautumispäivä ja hauta oli lähellä, Jeesus haudattiin sinne. Näin petoksen, vangitsemisen, hylkäämisen, tuomion, nöyryytyksen ja kuoleman kautta käyty dramaattinen taistelu pimeyden ja valon välillä päättyy rauhallisen sapattipäivän ja puutarhan kauneuden keskellä. Hän, joka rakasti omiaan maailmassa, rakasti heitä loppuun asti.”
Paavi muistutti siitä, että paratiisin puutarhan hoitaminen oli ihmiselle luomisessa annettu tehtävä.
”Rakkaat veljet ja sisaret, Maria Magdaleena ei siis täysin erehtynyt luullessaan kohtaavansa puutarhan hoitajan. Hänen oli itse asiassa kuunneltava nimeään uudelleen ja ymmärrettävä oma tehtävänsä uudelta ihmiseltä, häneltä, joka toisessa johanneslaisessa tekstissä sanoo: ’Katso, minä teen kaiken uudeksi.’
Paavi Franciscus on Laudato si’ -kiertokirjeessään osoittanut meille kontemplatiivisen katseen äärimmäisen tärkeyden. Jos ihminen ei ole puutarhan hoitaja, hänestä tulee sen tuhoaja. Kristillinen toivo vastaa siis niihin haasteisiin, joille koko ihmiskunta on tänään altistunut, pysähtymällä puutarhassa, johon risti on asetettu siemeneksi, jotta se voisi nousta ja kantaa paljon hedelmää. Paratiisia ei ole kadotettu vaan löydetty uudelleen.
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat siten perustus kokonaisvaltaiselle ekologiselle hengellisyydelle, jonka ulkopuolella uskon sanat eivät kosketa todellisuutta ja tieteen sanat jäävät sydämen ulkopuolelle. Ekologista kulttuuria ei voida typistää sarjaksi kiireellisiä ja osittaisia vastauksia ongelmiin, jotka liittyvät ympäristön rappeutumiseen, luonnonvarojen ehtymiseen ja saastumiseen. Tulisi olla erilainen katse, erilainen ajatus, politiikka, koulutusohjelma, elämäntapa sekä hengellisyys, jotka antavat muodon vastarinnalle. Siksi puhumme ekologisesta kääntymyksestä, jota kristityt eivät voi erottaa niistä suunnanmuutoksista, joita Jeesuksen seuraaminen heiltä vaatii. Marian kääntyminen tuona pääsiäisaamuna on siitä merkki.”
Paavi viittasi myös psalmiin 19:
”[T]aivaat kertovat yhä Jumalan kunniasta, taivaankaari julistaa hänen tekojaan. Päivä ilmoittaa sen päivälle, yö välittää uutisen yölle. Ilman kieltä, ilman sanoja, ilman että niiden ääntä kuullaan, leviää koko maapallolle niiden julistus ja maailman ääriin saakka niiden viesti.”
Paavi päätti puheensa toiveeseen, että Henki antaisi meille kyvyn kuulla niiden ääntä, joilla ei ole omaa ääntä. Hän toivoi, että oman tehtävämme vastaanottamalla ja hoitamalla suuntaisimme kohti sitä paratiisia, jota emme vielä näe.
