Paavi Leo XIV yleisaudienssissa: 60 vuotta Nostra aetaten julkaisusta
Juho Sankamo
Ylistämme Jumalaa “hengessä ja totuudessa”
Paavi Leo XIV otti keskiviikon yleisaudienssin opetuksen lähtökohdaksi Jeesuksen keskustelun samarialaisen naisen kanssa Syykarin kaivolla. Jeesus sanoi naiselle: “Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24.) Paavi korosti, että näissä Jeesuksen sanoissa ilmenee, mikä on keskeistä autenttisessa uskonnollisessa dialogissa. Tärkeää tuossa vuoropuhelussa on se, että ihmiset uskoutuvat toisilleen avoimesti, luottaen ja kuunnellen toisiaan, niin että molemmat voivat rikastua dialogin seurauksena. Paavi huomautti, että dialogin lähtökohtana - Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisessa - on Jumalan jano ihmisen sydäntä kohtaan ja ihmisen jano Jumalaa kohtaan.
Syykarin kaivolla tiivistyy uskontojen välisen dialogin ydin
Paavi Leo opetti näin: “Syykarin kaivolla Jeesus ylittää kulttuurin, sukupuolen ja uskonnon esteet. Hän kutsuu samarialaisen naisen uuteen ymmärrykseen ylistyksestä, joka ei ole rajattu tiettyyn paikkaan - ei tälle vuorelle eikä Jerusalemiin - vaan joka tapahtuu Hengessä ja totuudessa.”
Paavi totesi, että tämä hetki Syykarin kaivolla kuvaa hyvin uskontojen välisen dialogin ydintä: “Jumalan läsnäolon löytämistä kaikkien rajojen ulkopuolelta ja kutsua etsiä häntä yhdessä kunnioituksessa ja nöyryydessä.”
Vuonna 1965, 60 vuotta sitten, Vatikaanin II:n konsiilin Nostra Aetate -asiakirjassa, avattiin uudet näkymät kohtaamiseen, keskinäiseen kunnioitukseen ja hengelliseen vieraanvaraisuuteen, paavi Leo XIV opetti. Pyhä isä myös totesi, että Nostra Aetate opettaa meitä kohtaamaan toisten uskontojen edustajat kanssamatkaajina totuutta kohti, eikä ulkopuolisina ja vieraina.
Katolisen kirkon suhde juutalaiseen maailmaan
Keskiviikon yleisaudienssissa paavi Leo XIV huomautti, että Nostra Aetate käsittelee erityisesti katolisen kirkon ja juutalaisen maailman suhdetta. Pyhä paavi Johannes XXIII toivoi, että kirkon ja juutalaisten suhteet voisivat parantua. Nyt ensimmäistä kertaa kirkon historiassa laadittiin opillinen asiakirja, joka raamatullisella ja teologisella tasolla käsittelee kristinuskon juutalaisia juuria, paavi Leo XIV painotti.
Kristuksen kirkko tiedostaa, että sen uskon ja valinnan alkuperä löytyy jo patriarkoista, Mooseksesta ja profeetoista (Nostra Aetate, 4). Näin ollen kirkolla ja juutalaisilla on samat isät, ja tämän vuoksi kirkko vastustaa kaikkea vihaa ja vainoa, ja muita antisemitismin muotoja, joita kohdistetaan juutalaisia kohtaan. Paavi Leo XIV korosti, että Nostra Aetateen julkaisusta alkaen kaikki paavit ovat tuominneet antisemitismin selvin sanoin. “Myös minä vahvistan, että kirkko ei suvaitse antisemitismiä, ja taistelee sitä vastaan, ja näin juuri itsensä evankeliumin pohjalta.”
Paavi Leo XIV kiitteli, että viimeisen 60 vuoden aikana juutalais-katolisessa dialogissa on saavutettu hyvin paljon. Pyhä isä myös toivoi, että emme saa antaa poliittisten olosuhteiden ja epäoikeudenmukaisuuksien turhentaa näitä saavutuksia, tai loitontaa meitä keskinäisestä ystävyydestämme.
Nostra Aetate: Tunnustamme muiden uskontojen hyvät puolet
Viitaten Nostra Aetate -asiakirjaan paavi Leo XIV totesi, että kaikki uskonnot voivat heijastaa Totuutta, joka valaisee kaikki ihmiset (NA, 2). Kaikki uskonnot voivat myös etsiä vastauksia ihmsten suuriin eksistentiaalisiin kysymyksiin. Paavi muistutti, että kaikki katoliset - piispat, papit, vihityt ja maallikot - voivat osallistua dialogiin muiden uskontojen edustajien kanssa. Katolilaiset voivat kannustaa sitä, mikä näissä muissa uskonnoissa on hyvää, totta ja pyhää. Nostra Aetate muistuttaa meitä, paavi totesi, että todellinen dialogi on juurtunut rakkauteen, joka on ainoa perusta rauhalla, oikeudelle ja sovitukselle.
Mitä me voimme tehdä yhdessä?
Puheensa lopussa paavi Leo kysyi, mitä me voimme tehdä yhdessä. Hän vastasi: “me voimme toimia yhdessä.” Paavi toivoi, että eri uskontojen ihmiset voivat toimia yhdessä ystävinä ja yhteistyössä. Toisen maailmansodan jälkeen Nostra Aetate toi toivoa ihmiskunnalle, joka oli väsynyt sotimiseen. Tänään me tarvitsemme tuota samaa toivoa, paavi Leo korosti.
