Kuoleman merkityksestä

Tuomas Nyyssölä

Keskiviikon yleisvastaanotolla paavi Leo jatkoi opetussarjaa aiheesta ”Jeesus Kristus, toivomme”. Aiheena oli kuolema ja ikuinen elämä.

Tietoisuus kuolemasta

Kuolema vaikuttaa samaan aikaan sekä luonnolliselta että epäluonnolliselta, paavi totesi. Luonnolliselta, koska ihmiset ovat tietoisia siitä, että elämä tulee kerran päätökseensä – epäluonnolliselta, koska ihmisissä on kaipuu elämään ja kuolemattomuuteen. Toisin kuin eläimet, ihmiset kysyvät, mikä on elämän tarkoitus ja päämäärä.

Tämä voi johtaa päättelemään, ”että olemme ristiriitaisia, onnettomia olentoja – emme vain siksi, että kuolemme, vaan myös siksi, että tiedämme kuoleman tulevan varmasti, vaikka emme tiedä miten tai milloin. Huomaamme olevamme samaan aikaan sekä tietoisia että voimattomia”, paavi lausui. Todennäköisesti juuri tästä johtuu, että kysymys kuolemasta usein torjutaan ja siihen liittyviä kysymyksiä paetaan.

Kuolemasta vaikeneminen ja transhumanismi

Nykyinen kulttuuri pyrkii vaikenemaan kuolemasta. Ihmiset eivät halua vierailla hautausmailla. Kuolema koetaan asiaksi, josta ei sovi puhua, ettei häiritä ihmisten mielenrauhaa. Toisaalta monet lupaavat pidentää elämää tai tuoda kuolemattomuuden teknologian avulla.

”Tämä on transhumanismin tulevaisuuskuva”, paavi totesi. Mutta voisiko kuolema todella tulla voitetuksi tieteen avulla ja voisiko tiede taata, että elämä ilman kuolemaa olisi onnellista elämää?

Kuolemaan valmistautuminen

Kristillinen usko tarjoaa toisenlaisen näkökulman.

”Pyhä Alfonso Maria de Liguori pohtii kuuluisassa teoksessaan Valmistautuminen kuolemaan kuoleman pedagogista arvoa. Hän korostaa, että se on suuri elämänopettaja. Tieto kuoleman olemassaolosta ja erityisesti sen pohdiskelu opettaa meille, mitä lopulta tehdä olemassaololla.” Rukoilu auttaa ymmärtämään, mikä on hyödyllistä Taivaan valtakunnan kannalta ja mistä tulee päästää irti. Maallinen vaelluksemme valmistaa meitä iankaikkisuuteen.

Ylösnousemus muistuttaa siitä, ettei kuolema ole viimeinen asia. Pikemminkin kuolema on asia, johon tulee valmistautua. Se kutsuu meitä tutkimaan elämäämme sekä elämään niin, että kerran voimme osallistua ikuiseen elämään taivaassa.

Paavi totesi, että evankelista Luukas näyttää ennakoivan ylösnousemuksen valoa, kun hän kirjoitti sen illan lopusta, jolloin pimeys oli peittänyt Golgatan: ”Se oli valmistuspäivä, ja sapatti alkoi jo loistaa” (Luuk. 23:54 – kreikan- ja latinankielisen tekstin mukaan). ”Tämä valo, joka ennakoi pääsiäisaamua, loistaa jo pimeällä taivaalla, joka näyttää yhä suljetulta ja mykältä. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa sapatin valot ennustivat sapatin jälkeisen päivän aamunkoittoa: ylösnousemuksen uutta valoa.”