Paavi yleisaudienssissa: Kirkko on sakramentti, merkki ja työväline

Juho Sankamo

Paavi Leo XIV opetti, että Vatikaanin toinen konsiili haluaa Lumen gentium -asiakirjassaan valaista, mikä kirkko on. Kirkolliskokous halusi erityisesti selventää, missä on kirkon alkuperä. Lumen gentium käyttää kirkosta käsitettä mysteeri. Tuota samaa termiä mysteeri käyttää myös Paavali, kun hän kuvaa, kuinka tämä kätketty mysteeri, salaisuus, on nyt tehty tunnetuksi kaikille. Niinpä paavi Leo korosti, että kirkon mysteerin ei ole tarkoitus tehdä kirkosta vaikeasti ymmärrettävää tai salaista, päinvastoin. Se on paljastettu mysteeri, jonka jokainen voi nähdä.

Paavi Leo huomautti, että kirkon mysteeri “viittaa Jumalan suunnitelmaan, jolla on päämäärä: yhdistää kaikki luodut Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta – työn, joka toteutui hänen ristinkuolemassaan.” Tämä koetaan ennen kaikkea, kun seurakunta kokoontuu liturgian viettoon. Tuossa tilanteessa meidät kaikki vedetään yhteen Kristuksen rakkaudessa. Kristuksen rakkaus hajottaa meitä erottavat raja-aidat, paavi opetti.

Kirkko on sakramentti, merkki ja työväline

Paavi Leo korosti, että ihmiskunta on hyvin jakautunut, vaikka meidän sydämessämme elääkin toivo yhteydestä. Jeesus Kristus voittaa hajaantumisen voimat ja hänet, joka on itse hajottaja. Kun me tulemme yhteen liturgian viettoon, meissä näkyy tämä ykseys, joka on Jumalan rakkauden merkki. Paavi huomautti, että seurakunta on kirjaimellisesti koollekutsuttujen yhteisö. “Kirkko on näkyväksi tullut mysteeri”, paavi opetti.

Juuri siksi, että kirkon ykseys on Jumalan aikaansaama, se ei rajoitu vain johonkin tiettyyn ihmisryhmään, vaan kirkon ykseyteen kutsutaan kaikkia, koko ihmiskuntaa. Paavi Leo lainasi Lumen gentiumin alkusanoja: “Kirkko on Kristuksessa ikään kuin sakramentti, ts. mitä läheisimmän Jumalayhteyden ja koko ihmiskunnan ykseyden merkki ja välikappale.”

Paavi selvensi, että käyttäessään kirkosta sanaa sakramentti, Lumen gentium haluaa painottaa, mitä Jumala tahtoo saavuttaa ihmiskunnan historiassa. Kirkkoa katsoessamme voimme, jossain määrin, ymmärtää Jumalan suunnitelman, mysteerin. Tässä mielessä kirkko on merkki, paavi täsmensi. Hän huomautti myös, että kirkko kutsutaan sakramentin ohella myös “työvälineeksi” tai “välikappaleeksi”. Jumala käyttää kirkkoa välikappaleena, jonka kautta hän toteuttaa suunnitelmansa saattaakseen ihmiset yhteyteensä ja yhdistääkseen heidät toistensa kanssa. “Yhteys Jumalaan heijastuu ihmisten välisessä yhteydessä. Tämä on pelastuksen kokemus.”

Paavi Leo korosti ykseyden ja pelastuksen yhteyttä viitaten Lumen gentiumin sanoihin:

“Kristus, kun hänet ylennettiin maasta, veti tykönsä kaikki (vrt. Joh. 12:32). Noustuaan kuolleista (vrt. Room. 6:9) hän vuodatti opetuslapsiinsa eläväksi tekevän Henkensä ja perusti hänen kauttaan ruumiinsa, eli Kirkon, kaikenkäsittäväksi pelastuksen sakramentiksi. Istuen Isän oikealla puolella hän jatkuvasti vaikuttaa maailmassa johdattaakseen ihmisiä Kirkkoon ja yhdistääkseen heidät sen kautta yhä läheisemmin itseensä. Ravitsemalla heitä omalla ruumiillaan ja verellään hän tekee heidät osallisiksi omasta kirkastetusta elämästään.” (LG 48.)

Paavi kehotti meitä olemaan kiitollisia siitä, että saamme kuulua tähän kirkkoon, joka on ylösnousseen Kristuksen ruumis, ja pyhiinvaelluksella oleva Jumalan kansa. Paavi viitoitti tietämme opastamalla, että me kuljemme historian halki, pyhittyvänä läsnäolona, hajaantuneen ihmiskunnan keskellä, voimakkaana ykseyden ja sovituksen merkkinä kansojen keskellä.

Puheensa lopussa paavi tervehti paikalla olijoita, ja erityisesti hän lähetti terveisiä paikalla olleille suomalaisille pyhiinvaeltajille.