Paavi yleisaudiensissa: Mikään inhimillinen hauta ei ole liian syvä Kristuksen pelastukselle

Juho Sankamo

Laskeutuminen tuonelaan ja kuoleman valtakuntaan

Noin 35 000 ihmistä oli kokoontunut kuulemaan paavin opetusta Pietarinkirkon aukiolle. Paavi opetti Pääsiäisviikon pyhästä lauantaista, jolloin Jeesus Kristus laskeutui tuonelaan ja kuolleiden keskuuteen, pelastaakseen heidät. Paavi huomautti, että tämä pelastustapahtuma vaikuttaa liikkumattomalta ja hiljaiselta, mutta todellisuudessa siinä täyttyy näkymätön pelastuksen teko. “Kristus laskeutuu kuolleiden valtakuntaan tuodakseen uutisen ylösnousemuksesta kaikille, jotka ovat pimeydessä ja kuoleman varjossa.”

Tämä tapahtuma, jonka liturgia ja traditio ovat meille välittäneet, edustaa perustavanlaatuista ja radikaalia Jumalan rakkauden tekoa ihmiskunnalle, paavi opetti. Sen lisäksi, että Jeesus kuoli ja nousi kuolleista meidän puolestamme, hän laskeutuu uskollisuudessaan jopa kuoleman laaksoon vapauttaakseen ihmisiä.

Kristus laskeutuu kuoleman taloon vapauttaakseen ihmisiä

Laskeutuessaan tuonelaan Kristus laskeutuu paikkaan, jossa ihmiset ovat menettäneet elämänsä, he ovat yksinäisyydessä, kivussa ja syyllisyydessä, erossa Jumalasta. Kristus tavoittaa meidät jopa tuosta tuonelan tilasta, kuoleman vallasta. “Hän tulee, niin sanoaksemme, itse kuoleman taloon, tyhjentääkseen sen, vapauttaakseen sen asukkaat, ottaakseen heidät jokaisen käsiinsä.”

Paavi muistutti apostoli Pietarin sanoista, kuinka Jeesus, joka oli tehty eläväksi Pyhässä Hengessä, “meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille.” (1. Piet. 3:19.) Tämä on koskettava osa Kristuksen missiota, paavi korosti ja muistutti, että kuolemalla ei koskaan ole viimeistä sanaa.

Alamaailma ei koske vain kuolleita myös heitä, jotka elävät kuolemassa

Tuonela tai kuoleman alamaailma ei koske vain kuolleita, vaan myös heitä, jotka elävät kuoleman vallassa, jonkun pahuuden tai synnin kahleissa. Tämä on “päivittäinen yksinäisyyden, häpeän ja hylkäämisen helvetti, ja elämän kamppailu”, paavi saarnasi. Kristus kuitenkin saapuu kaikkiin näihin ahdinkoihin todistaakseen Isän rakkaudesta. “Hän ei tule tuomitsemaan vaan vapauttamaan. Ei syyttämään vaan pelastamaan. Hän saapuu hiljaa, varpasillaan, niin kuin hän, joka saapuu sairaalan huoneeseen tarjotakseen tukeaan ja apuaan.”

Kirkkoisät puhuivat siitä, että Kristus kutsuu tuonelassa olevaa ihmistä nimeltä. Ottaa häntä kädestä kiinni, nostaa hänet ylös ja vie hänet takaisin valoon. Hän tulee suurella auktoriteetilla, mutta samalla hellästi, niin kuin isä joka kohtaa poikansa, joka pelkää ettei hän enää ole rakastettu, paavi opetti.

Paavi huomautti, että itäisen kirkon ikoneissa, joissa kuvataan ylösnousemusta, Kristus särkee tuonelan portit. Hän kurottaa kätensä ja tarttuu Adamia ja Eevaa heidän ranteistaan. Kristus ei pelasta vain itseään vaan hän vetää ihmiset mukanaan pelastukseen ja ylösnousemukseen.

Jumalalle alentuminen ei ole tappio, vaan hänen rakkautensa täyttymys

Opetuksensa lopussa paavi Leo huomautti, että Jumalalle alentuminen tuonelaan ei ole tappio, vaan hänen rakkautensa täyttymys. Jumala näyttää, että mikään paikka ei ole liian kaukainen, mikään sydän ei liian suljettu, mikään hauta ei liian voimakkaasti sinetöity, että hänen rakkautensa ei voisi sitä koskettaa. Tämä lohduttaa ja ravitsee meitä, paavi julisti. Kun romahdamme pohjakalliolle, muistakaamme, että juuri siitä kohdasta Jumala voi aloittaa uuden luomisen.