Paavi kanonisointimessussa: Pyhät pitävät uskoa Kristukseen elävänä

Juho Sankamo

Seitsemän uutta pyhimystä maailman lähetyspäivänä

Sunnuntaina katolisessa kirkossa vietettiin maailman lähetystyön juhlapyhää. Messussa paavi julisti seitsemän miestä ja naista pyhiksi. Nämä uudet pyhimykset ovat: Ignazio Choukrallah Maloyan, Peter To Rot, Vincenza Maria Poloni, Maria del Monte Carmelo Rendiles Martínez, Maria Troncatti, José Gregorio Hernández Cisneros ja Bartolo Longo.

Löytääkö Ihmisen Poika uskoa maan päältä?

Saarnassaan paavi Leo XIV pohti Jeesuksen kysymystä: “Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8.) Tämä kysymys osoittaa, mikä on Herramme silmissä kaikkein arvokkainta, nimittäin “usko, rakkauden side Jumalan ja ihmisen välillä”. Nuo seitsemän todistajaa – uutta pyhimystä – pitivät Herran armossa uskon lampun palamassa, paavi opetti. Näin he levittivät Kristuksen valoa.

Paavi Leo korosti, että ilman uskoa kaikki menettää merkityksensä. Meidän suhteemme Jumalaan on kaikkein tärkein, sillä aikojen alussa hän loi kaiken tyhjästä ja aikojen lopussa pelastaa meidät tyhjyydestä. Maailma ilman Jumalaa on kuin maailma, jossa ihmisillä ei ole Isää eikä pelastusta. Paavi painotti, että ilman uskoa maailmassa ei olisi enää toivoa ihmisten sydämissä. Kuolema kukistaisi kaikkien vapauden. Ilman uskoa “meidän elämänhimomme vaipuisi tyhjyyteen. Ilman uskoa Jumalaan, me emme voi toivoa pelastusta.”

Jeesuksen kysymys - löytääkö Ihmisen Poika uskoa maan päältä - häiritsee meitä. Paavi kuitenkin julisti, että Herramme sanat ovat aina “evankeliumia”, ilosanomaa pelastuksesta. Tämä “pelastus on ikuisen elämän lahja, jonka saamme Isältä, Pojan kautta ja Pyhän Hengen voimassa.” Juuri tämän vuoksi Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan lakkaamatta. (vrt. Luuk. 18:1.)

Paavi totesi: “Niin kuin me emme koskaan kyllästy hengittämiseen, älkäämme koskaan kyllästykö rukoilemiseen. Aivan niin kuin hengittäminen ylläpitää elämää kehossamme, niin rukous ylläpitää elämää sielussamme. Itse asiassa, usko tulee ilmi rukouksessa, ja autenttinen rukous elää uskosta.”

Jumala välittää kärsimyksestämme, mutta rukous ei ole käskyttämistä

Vertauksessaan leskestä ja väärämielisestä tuomarista (Luuk. 18:1-8) Jeesus kysyy, uskommeko me, että Jumala on oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Poika kysyy, uskommeko, että Isä aina tahtoo meidän parastamme ja pelastustamme. Paavi Leo huomautti, että näiden kysymysten edessä oikeastaan kaksi kiusausta kohdistuu sydämeemme: ensinnäkin, saatamme langeta ajattelemaan, että Jumala ei kuule kärsivien ihmisten itkua. Toisekseen, saatamme langeta ajattelemaan, että Jumalan tulee toimia juuri niin kuin rukoilemme. Näin rukouksesta tulee Jumalan käskyttämistä.

Paavi kehotti kuulijoitaan muistamaan, kuinka Jeesus – täydellisen lapsenomaisen luottamuksen esikuva – vapauttaa meidät näistä kahdesta kiusauksesta. Hän luottaa Jumalan apuun ja pelastukseen jopa ristillä kärsimyksen keskellä. Juuri ennen ristintietään hän rukoilee: “Isä, tapahtukoon sinun tahtosi.” (vrt. Luuk. 22:42.) Meidän tulee rukoilla, niin kuin Isä meidän rukouksessa rukoillaan, että Isän tahto toteutuisi.

Rukouksessa me huomaamme, että Jumala on kärsivien ja viattomien kanssa. Paavi viittasi Kristuksen ristiin ja totesi: “Kristuksen risti paljastaa Jumalan oikeuden, ja Jumalan oikeus on anteeksiantamus.”

Usko hyvään Jumalaan vapauttaa meidät fatalismista

Kun me kuulemme ihmisten itkun ja kärsimyksen, voimme kysyä, olemmeko me uskon todistajia. Todistammeko me Jumalasta joka auttaa, ja tuo oikeuden ja pelastuksen? Usko tuohon Jumalaan vapauttaa meidät fatalismista. Paavi saarnasi:

“Kun kuulemme hädässä olevien huudot, kysykäämme itseltämme: olemmeko me Isän rakkauden todistajia, niin kuin Kristus oli kaikille? Hän on nöyrä, joka kutsuu ylpeät kääntymykseen, oikeamielinen, joka tekee meistäkin oikeamielisiä. Näemme kaiken tämän uusien pyhien elämässä: he eivät ole sankareita tai jonkin aatteen puolustajia, vaan aitoja miehiä ja naisia.”

Saarnansa lopussa paavi Leo XIV vetosi, että näiden uusien pyhien esirukouksen avulla voisimme selviytyä vaikeuksistamme, ja heidän esimerkkinsä rohkaisee meitä elämään omaa kutsumustamme pyhyydessä. Tällä elämän tiellä, paavi muistutti, meidän tulee jatkaa maaliamme kohden, kohti pyhyyttä, rukoillen lakkaamatta ja uskossamme vahvoina. “Usko maan päällä ylläpitää taivaan toivoa.”