Tuhkakeskiviikkona paavi Leo XIV: Tuhka ei ole loppu – kuljemme kohti ylösnousemusta
Juho Sankamo
Viitaten profeetta Joelin kutsuun – “Kootkaa kansa, pyhittäkää seurakunta” (Joel 2:16) – paavi korosti, että paasto kokoaa yhteen kaikki: lapset, vanhukset, perheet ja papit. Kyse ei ole nationalistisestä tai aggressiivisesta yhteen kokoontumisesta, vaan yhteydestä, jossa Jumalan kansa tunnustaa syntinsä.
“Synnit eivät ole peräisin oletetuilta vihollisiltamme”, paavi muistutti, “vaan ne haavoittavat sydäntämme ja ovat meissä.” Kirkko on olemassa todistajien yhteisönä, joka tunnustaa syntinsä.
Nuoret avoimia kutsulle
Paavi Leo XIV totesi, että nykykulttuurissa vastuun ottaminen on harvinaista. Yksilöt, yhteisöt ja instituutiot tunnustavat harvoin tehneensä väärin. Silti juuri nuoret ovat hänen mukaansa erityisen avoimia tuhkakeskiviikon kutsulle.
“Erityisesti nuoret ymmärtävät selvästi, että on mahdollista elää oikeudenmukaista elämää ja että väärinkäytöksistä tulee kantaa vastuu niin kirkossa kuin maailmassakin.”
Paasto kutsuu muuttamaan elämän suuntaa, jotta kirkon julistus olisi uskottavampi maailmassa, joka kysyy: “Missä on heidän Jumalansa?” (Joel 2:17).
Tuhkan “ankara pedagogiikka”
Paavi viittasi myös pyhän Paavali VI:n päätökseen viettää tuhkakeskiviikon riitti julkisesti vuonna 1966, pian Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen päättymisen jälkeen. Paavali VI kuvasi tuhkaa “ankaraksi ja vaikuttavaksi katumusseremoniaksi”, joka on realistinen muistutus totuudesta.
“Se johdattaa meidät tarkkaan käsitykseen olemassaolostamme ja kohtalostamme”, Paavali VI sanoi tuolloin.
Hän huomautti myös, että moderni kulttuuri julistaa usein kaiken turhuutta ja elämän surullisuutta – ja juuri siksi tuhka on ajankohtainen merkki.
Paavi Leo XIV totesi, että nämä sanat osoittautuvat tänään profeetallisiksi. Tuhka muistuttaa maailmasta, joka on liekeissä: sodista, tuhoutuneista kaupungeista, kansainvälisen oikeuden horjumisesta, ekosysteemien haavoittumisesta ja pyhyyden tunteen heikkenemisestä.
Kuolemasta elämään
Silti tuhka ei ole viimeinen sana. Syntien tunnustaminen on jo merkki ylösnousemuksesta.
“Tämä itsessään on merkki ja todistus ylösnousemuksesta”, paavi sanoi. “Me emme jää tuhkaan, vaan nousemme ja rakennamme uudelleen.”
Paaston matka huipentuu pääsiäisen triduumissa, Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen juhlassa.
“Tämä toteutuu, jos osallistumme katumuksen kautta siirtymään kuolemasta elämään, voimattomuudesta Jumalan mahdollisuuksiin.”
Paavi päätti saarnansa muistuttamalla muinaisista ja nykyajan marttyyreistä, jotka kulkevat edellämme pääsiäisen valoon. Heidän todistuksensa rohkaisee kirkkoa kulkemaan paaston tietä kohti elämää.
