Paavi Leo yleisaudienssissa: Liturginen musiikki on rukousta

Juho Sankamo

Keskiviikon yleisaudienssin opetuksessaan paavi Leo jatkoi opetussarjaansa Vatikaanin II kirkolliskokouksen asiakirjoista. Nyt käsittelyssä oli konstituutio pyhästä liturgiasta, Sacrosanctum Concilium (SC), ja erityisesti sakraalimusiikki, jota käsitellään luvussa SC 6.

Paavi Leo lainasi alkuun konstituution sanoja: “Koko Kirkon musiikkiperinne muodostaa mittaamattoman aarteen — toisten taideilmaisujen rinnalla ylevimmän. Tämä johtuu siitä, että kirkkolaulu sanoihin yhdistyneenä muodostaa juhlallisen liturgian välttämättömän osan… Siten kirkkomusiikkia pidettäköön sitä pyhempänä, mitä läheisemmin se liittyy liturgiseen toimintaan joko ilmentäessään rukouksen suloisuutta tai vaaliessaan yksimielisyyttä taikka rikastuttaessaan ja juhlistaessaan pyhiä riittejä. Kirkko näet hyväksyy kaikki todellisen taiteen muodot, jotka täyttävät sille asetetut vaatimukset, ja sallii niiden käytön jumalanpalveluksessa. ” (SC 112.)

Näihin sanoihin tiivistyy kirkolliskokouksen opetus pyhästä musiikista. Paavi korosti, että musiikki on osa liturgista toimintaa, eikä ainoastaan koristeellinen osa palvelusta. Laulaminen ja musiikin soittaminen ovat rukousta, joka virittää sydämen toistemme ja Jumalan puoleen. Paavi Leo lainasi pyhän Augustinuksen sanoja: “laulu kuuluu heille, jotka rakastavat.” “Cantare amantis est.” Laulu auttaa meitä avaamaan sydämemme Jumalan toiminnalle armossa.

Laulu luo yhteyttä ja kommuuniota

Laulu myös synnyttää yhteyttä, kommuuniota, paavi Leo opetti, ja totesi näin: “Se edistää sydänten ykseyttä, ylittää ihmisten väliset erot ja yhdistää kaikki ylistämään Jumalaa äänten muodostaman sinfonian kautta. Näin siitä tulee kirkon epifania, konkreettinen ilmentymä siitä yhteydestä, joka kuuluu kirkon olemukseen.”

Juuri siksi, että pyhä musiikki kuuluu liturgiaan, sille asetetaan tiettyjä vaatimuksia. Paavi Leo korosti, että liturgisen musiikin tulee ennen kaikkea palvella liturgiaa ja sopia kuhunkin liturgiseen hetkeen. Sen tulee olla musiikillisesti korkeatasoista, samalla jaloa ja yksinkertaista sekä seurakunnan laulettavaksi tarkoitettuna riittävän helposti laulettavaa. Laulujen tekstien tulee puolestaan olla liturgiaan sopivia, teologisesti syvällisiä mutta ymmärrettäviä ja ammentaa erityisesti Raamatusta, liturgisista kirjoista ja kirkon hengellisestä traditiosta.

Paavi Leo muistutti musiikin ja rukouksen dynamiikasta, joka ilmaistaan muinaisella periaatteella, lex orandi, lex credendi. Rukouksen laki on myös uskon laki. Paavi korosti, että tämän rukouksen ja uskon välisen yhteyden tulee säilyä elävänä ja kasvaa edelleen.

SC korostaa merkittävästi sitä, että uskovien tulee aktiivisesti osallistua liturgiaan. (vert. SC 114.) Paavi Leo lainasi kohtaa SC 30: “Aktiivisen osallistumisen edistämiseksi rohkaistakoon kansaa tulemaan mukaan huudahduksin, vastauksin, virsin, antifonein ja lauluin samoin kuin tekojen, eleitten ja ruumiinasentojen avulla. Myös pyhää hiljaisuutta noudatettakoon ajallaan.”

Vatikaanin II konsiili antaa erityistä arvoa gregoriaaniselle laululle, sulkematta kuitenkaan pois muita musiikin lajeja pyhän liturgian vietosta. Myös uruille annetaan erityinen asema, koska urkumusiikki “pystyy lisäämään kirkollisiin menoihin ihmeellistä loistoa ja kohottamaan mielet Jumalaa ja taivasta kohti.”. (SC 120.) Myös muita instrumentteja voidaan käyttää “mikäli ne ovat sopivia tai voidaan tehdä sopiviksi pyhään käyttöön”, niin että nämä instrumentit “soveltuvat temppelin arvokkuuteen ja todella edistävät uskovien rakentumista.” (SC 120.)

Musiikin inkulturaatio

Paavi Leo opetti, että Vatikaanin II kirkolliskokouksen uudistuksessa keskeinen teema on inkulturaatio, myös pyhän musiikin alueella. Eri kulttuurien musiikillisten perinteiden osalta kirkolliskokous korostaa, että ne on otettava vakavasti huomioon, sillä ne ovat osa ihmisten uskonnollista ja yhteiskunnallista elämää. Paavi Leo muistutti, että lähetyssaarnaajien tulee edistää eri “kansojen musiikkiperinnettä sekä kouluissa että liturgisissa toimituksissa.” (SC 119.)

Musiikin säveltäjien ja sanoittajien tulee saada hyvää ja vankkaa liturgista koulutusta. Tällaista musiikillista ja liturgista koulutusta tulee tarjota seminaareissa, katolisissa oppilaitoksissa ja kouluissa. Opetuksensa lopussa paavi Leo huomautti, että kirkkoisät pitivät liturgista laulua suuressa arvossa kirkollisen kommuunion symbolina.

Paavi Leo päätti opetuksensa lainaten pyhän Ignatius Antiokialaisen kauniita sanoja: “Myös yksilöinä teidän tulee ottaa paikkanne kuorossa, jotta äänenne yksimielisyydessä sointuisivat yhteen ja te ykseydessä virttäisitte Jumalan sävelmän ja laulaisitte yhteen ääneen Jeesuksen Kristuksen kautta Isälle, jotta hän kuulisi teitä ja niin myös tuntisi teidät hyvistä teoistanne Poikansa jäseniksi.” (vrt. Ignatius, Ef. 4:2.)